Siirry sisältöön

Laadukasta palvelua ja puhtaampia pintoja jo neljännesvuosisata!

Ota Yhteyttä

Ylläpidä ja nosta kiinteistösi arvoa palveluidemme avulla

Ota Yhteyttä

Me puhdistamme seinät ja pinnat, ota yhteyttä!

Ota Yhteyttä

RAKENNUSTEN ”SALAOJAT”

Nimitys salaoja juontaa juurensa peltojen kuivatukseen yleisesti käytetystä kuivausmenetelmästä, jossa entinen avo-oja saadaan peitettyä hyötykäyttöön asentamalla sopivaan syvyyteen rei’itetty putki (yleensä PVC-muovinen, kiepillä oleva putki), jonka pituus voi olla satoja metrejä. Pitkissä salaojaputkilinjoissa on yleensä aina asennettu sopivan matkan välein kaivoja putken huoltamista varten.

Salaojaputki

Sadevesiputki

Rakennuksissa käytettävän salaojan tehtävänä on estää pohjaveden haitallinen nousu perustuksiin. Eli siis toisin kuin pelloilla, joissa tarkoitus on johtaa pintavesiä pois pelloilta. Oikeastaan rakennusten kohdalla ei pitäisi puhua ollenkaan salaojista, vaan perustusten kuivatusputkista tai perustusten kuivatusjärjestelmästä. Pintavesien ohjaus kiinteistössä tapahtuu hulevesiviemäröinnin ja maan pintamuokkauksen, sekä esim. asfalttipäällysteiden avulla. Hulevesi- ja sadevesiviemäröinti ovat käytännössä siis yksi ja sama asia.

Kaikkea sadevettä ei koskaan saada tontilla talteen ja osa valuu painovoiman takia maaperään muodostaen viiveellä pohjavettä. Pohjavettä alkaa muodostua, kun vesi tavoittaa vettä läpäisemättömän maakerroksen kuten esim. savi tai kallio. Varsinaisen pohjaveden lisäksi vajovesi voi muodostaa ylemmäs sopiviin maastokohtiin ns. orsivesiä, jotka ovat maljamaisia vesivarastoja maan alla. Tällainen vesikuoppa voidaan saada aikaan, jos rakennus perustetaan esim. savimaalle. Näissä tapauksissa on toimivan perustusten kuivatusjärjestelmän osuus ratkaisevan suuri perustusten kuivana pysymisen kannalta.

 

Rakennuspaikka määrittelee tarpeen

Salaojien merkitys on suuri varsinkin rakennuksissa, joissa on maanalaisia tiloja. Näissä perustukset ovat syvemmällä maan alla ja pohjavesi aina lähempänä. Yleisimmin pohjavettä esiintyy 1-5 metrin syvyydessä ja keväällä lumen sulettua se on ylimmillään. Olen tutkinut putkistokameralla kuvaamalla yli 1500 kiinteistön salaojat ja näiden kokemuksen perusteella, n. 80 % maan päälle rakennettujen (joissa ei ole kellaria) kiinteistöjen salaojissa ei ole koskaan virrannut vettä. Eli salaojaputket ja kaivot ovat täysin turhia näissä rakennuksissa. Rakennuspaikka määrittelee aina, onko pohjavedestä uhkaa perustusten kuivana pysymiselle.

Perustusten kuivatusjärjestelmän toiminta perustuu veden painovoimaiseen siirtymiseen reiällisten putkien kautta perusvesikaivoon tai pumppaamoon, josta kertynyt vesi johdetaan joko kunnalliseen hule-/sadevesiviemäriin tai avo-ojaan. Joissain erityistapauksissa on käytetty ns. kivipesää. Tämä ei ole kuitenkaan koskaan hyvä tapa käsitellä hulevesiä. Näissä tapauksissa pitäisi rakentaa maanpäällisellä avattavalla kannella varustettu imeytyskaivo, jota pääsee huoltamaan – toisin kuin maan alle jätettyä kivipesää.

Nyt päästäänkin asiaan, jota yleensä jopa rakennusalan ammattilaiset eivät ymmärrä, saati sitten tavallinen omakotitalon omistaja. Kyse on juuri siitä, että reiällinen salaojaputki ei ole mikään ihme imuputki, joka imuroi ympäristöstä vettä ja sitten sylkee sen viereiseen avo-ojaan.

Sitä se ei ole.

Salaojaputkeen pienistä reistä pääsevä vesi valuu painovoimaisesti putkessa perusvesikaivoon, mikä edellyttää, että seuraavat ehdot täyttyvät:

  1. Putken kaato kaivoon asti on riittävä
  2. Pohjaveden taso on koko matkalta salaojaputken juoksupinnan tasolla jolloin vesi valuu salaojaputkessa, eikä se pääse putken pohjalla olevista rei’istä alaspäin
  3. Putkessa ei ole tukoksia tai vaurioita, jotka estävät veden virtaamisen

 

Painovoima ohjaa vettä aina ensisijaisesti alaspäin. Salaojiin voi tippua vettä ylhäältä ja sivuilta, mutta yleensä salaojissa virtaava vesi nousee salaojaputkiin aina pohjareikien kautta.

Edellisessä kappaleessa selitetyn asian ymmärrettyään tajuaa sen, että perustusten kuivatusputkien tulee olla riittävän syvällä, jotta niihin koskaan edes nousisi pinnantasoltaan vaihtelevaa pohjavettä.

Suomen rakentamismääräyskokoelmassa C2 kohdassa 2.2 Rakennuspohjan salaojitus, selostus osiossa 2.2.1.1 on ohjeistettu seuraavasti: Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai maanvaraisen lattian alapinnan alapuolella. Nyt kun pohjaveden pinta on yleensä 1-5 metrin syvyydessä, ei siitä ole normaalisti haittaa rakennuksille, joissa ei ole kellareita. Mikäli rakennuksessa on korkea tuulettuva alapohja, joka on pääosin kaivettu maan alle, saattaa salaojien tarve korostua, vaikka varsinaista kellaria ei olisikaan.

Taajama-alueilla talot kuitenkin joudutaan rakentamaan sinne missä kaavoitettu tontti sattuu olemaan mm. rinteisiin tai notkelmiin. Tällöin perustusten kuivatukseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Rinteisiin rakennetuissa taloissa on usein ongelmana ns. valumavesi, joka maan pintaa tai maan alla olevan kallion pintaa pitkin sivusuuntaisesti alamäkeen valuessaan kohtaa rakennusten perustuksen. Notkelmapaikoissa taas pohjaveden taso voi olla todella lähellä maanpintaa.

Edellä olen kertonut vain salaojista, mutta rakennusten perustusten kuivana pysymiseen vaikuttaa moni muukin asia. Yksi tärkeimpiä on katoilta tulevien sadevesien ohjaaminen hallitusti hulevesiviemäriin. Tämä asia on hyvin monessa ennen v.2000 rakennetussa talossa huonosti toteutunut. Sitten voidaan mainita seuraavia yleisiä puutteita, kuten rännikaivojen ja patolevyjen puuttuminen, maanpintojen kallistus rakennuksiin päin, sadevesikaivojen (ritiläkannet) puuttuminen tai väärä sijoittelu, sadevesien johtaminen salaojakaivoihin, avo-ojien umpeutuminen, rännikaivojen, rännikourujen ja sadevesiputkien huollon/puhdistuksen laiminlyönti jne.

Näitä edellä mainittuja voidaan onneksi jälkikäteen parantaa ja korjata. Lisäksi on rakennusvaiheessa tehtyjä virheitä, kuten maanvaraisen laatan alle kuuluvan kapillaarikatkon puuttuminen. Tämä on valitettavan yleinen virhe vanhimmissa ja jopa vielä 90-luvun alkupuolella rakennetuissa pientaloissa. Pahimmillaan näissä tapauksissa ei edes oikein tehdyt salaojat auta asiaa. Vaikka salaojat pitää pohjaveden pinnan rakennusmääräysten minimivaatimuksen alapuolella, pääsee vesi nousemaan kapillaarisesti perustuksiin salaojien ohi ylöspäin. Kosteuden kapillaarista siirtymistä rakennusten perustuksiin tapahtuu myös vaakatasossa sivuilta.

Ei kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja ”ilmaisten” salaojakartoitusten perusteella, joita salaojaremontteja tekevät yritykset näkyvästi markkinoivat.

Mikäli kiinteistön omistajana haluaa tietää, onko perustusten kuivatus ja yleensä kiinteistön sadevesien hallinta kunnossa, kehottaisin ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, jolla on selkeä käsitys siitä, miten kosteudenhallinta rakennusten osalta kokonaisuudessaan kuuluu toimia. Vain ammattilaiselta saat luotettavan tiedon siitä, mitä korjauksia ja toimenpiteitä oikeasti kannattaa tehdä.

Voit aloittaa ottamalla yhteyttä: info (at) pr-clean.fi tai täyttämällä sivuillamme yhteydenottolomakkeen.

 

Pekka Koskinen
Toimitusjohtaja
PR-Clean Oy